Poika on oppinut laskemaan hoidossa. Kotona hän sanoo satunnaiset yksi-kaksi-kolme. Nyt hän laski one-two-three-four-five-six-seven-eight! Ihan yhtäkkiä ja ihan itse. Se on vaan niin ihana tunne, kun oma pieni oppii jotain "isoa". Toivottavasti hän oppii seuraavaksi käymään potalla. Kiitos!
Ja minä aion selvitytyä tästä päivästä asia kerrallaan. Jos nyt mietin, mitä kaikkea tulee sisältymään tähän päivään, voisin juosta karkuun, mennä takaisin nukkumaan tai korkata sen punaviinipullon... he he... Mutta oikeasti tiedän, että päivästä tulee tosi kiva, kun keskittyy siihen kuhunkin meneillään olevaan asiaan vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti